Olette varmaan
kiinnittäneet huomiota, että moni blogin pitäjä on aloittanut ensin indekseillä
ja sitten jonkin ajan kuluttua vaihtaneet strategiaa? Kokemuksen kartuttua
ollaan ylituoton toivossa uskottu ensin kasvuyhtiöihin, seuraavaksi saarnattu
momentum- ja arvostrategiaa ja lopuksi strategiaruletti on saattanut pysähtyä
osinkoaristokraatteihin. Pörssiä ohjaa vahvasti ahneus ja pelko eli jos jostain
on saanut tuottoa niin rahat ohjautuvat sinne ja jossain vaiheessa myydään kurssilaskun
tai lisätappion pelossa. Kirjoitin jossain vaiheessa, että rahastot ja indeksit
ovat porttiteoria näkemyksen ottamiseen. Usko omiin kykyihin kasvaa ajan kanssa
ja oman tietämyksen lisäännyttyä ollaan valmiita sijoittamaan suoraan
osakkeisiin parhaaksi katsomallaan strategialla. Näen tämän aivan luonnollisena
ilmiönä ja todellisuudessa ylituottoa on tarjolla markkinoilla, mutta
henkilökohtaisesti en usko omiin kykyihini voittaa markkinaa pitkässä juoksussa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä takaraivossa kummittelevaa ajatusta, että josko
kuitenkin yrittäisin ainakin pienellä panostuksella. Näin tulee myös
varmuudella tapahtumaan, jos löydän sopivia ostokohteita.
Mietin omia tavoitteita
ja kohteita vuodelle 2018 ja päädyin jonkin asteiseen kompromissiin, johon
siirryin jo vuoden 2017 kesällä. Säästän edelleen kuukausittain 50% rahastoihin
ja indeksiin sekä toisen 50% joko pistän puskurirahastoon tai sijoitan suoraan
osakkeisiin. Jätän takaoven tarkoituksella auki mahdolliselle kurssilaskulle ja
samalla varaudun korkojen nousuun sijoitusasuntojen lainojen osalta. Tarkempi
jaottelu on nähtävillä Tavoitteet välilehdellä.
Lähtökohtana oli sopiva
maantieteellinen ja ajallinen hajautus ja koin onnistuneeni siinä suhteellisen
hyvin. Suurin paino tulee olemaan USA:ssa, vaikka kasvu sielläkin on jatkunut
jo pitkään ja keskuspankki on karsimassa tukitoimia sekä nostamassa
ohjauskorkoa. Yhtiöiden tulokset ovat kuitenkin olleet suhteellisen hyvällä
tasolla ja suuret yhtiöt toimivat globaaleilla markkinoilla ympäri pallon.
Uutena salkkuun valitsin Warren Buffetin luotsaaman Berkshire Hathaway:n.
Pienenä selvyytenä on syytä varmaan mainita, että valitsin kyseisen yhtiön
B-sarjan. A-sarja olisi toki ollut kiva, mutta yhden osakkeen arvo on karvan
alle 300 000 USD eli aivan kuukausittain suoritettavaan ostoon ei omat nappulat
riitä. En keksinyt yhtään vastaväitettä kysymykseen miksi en sijoittaisi
kyseiseen osakkeeseen? Tätä paperia saa harvoin halvalla, joten ajallinen hajautus
lienee se fiksuin tapa hankkia kyseistä yhtiötä. BRK.B:n kuukausittaiset ostot toteutan
Degiron kautta, jolloin kustannukset jäävät siedettävälle tasolle.
Eurooppalaiset
sijoitukset toteutan Nordnetin kautta raapien rusinat pullasta. Jatkan
superrahastojen kuukausisijoittamista ja lisäksi uutena mukaan tulee Euro Stoxx
50 ETF. Rusinat pullasta vertaus tarkoittaa tässä yhteydessä luonnollisesti
mahdollisimman pieniä kuluja riittävällä hajautuksella. Seligson rahastoyhtiö
jatkaa myös mukana kahden rahaston voimin. Russian Prosperity ja Global TOP25
Brands ovat valintani heidän valikoimastaan.
En itse keksinyt miksi
tätä omaa strategiaani voisi kutsua, mutta jos saat sen sorvattua johonkin
strategian määritelmään niin laita ehdotuksesi kommenttikenttään.